Katkaisuhoito

Irtisanomissuoja Irtisanominen perusteena luvaton poissaolo työstä Työsuhteen palauttaminen

TT:1998-13

Työntekijän alkoholin väärinkäyttämisestä johtunut luvaton poissaolo työstä oli sinänsä kestänyt varsin pitkään. Asiaan vaikuttavia seikkoja tässä yksittäistapauksessa kokonaisuudessaan arvioitaessa oli kuitenkin katsottu, että yhtiö olisi voinut kohtuudella jatkaa ensimmäisen kerran pitkän työuransa aikana työvelvoitteidensa vastaisesti menetelleen työntekijän työsuhdetta. Yhtiö oli siten työntekijän työsopimuksen irtisanoessaan menetellyt irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti. Yhtiö velvoitettu suorittamaan työntekijälle korvausta sopimuksen vastaisen irtisanomisen johdosta.

Työsuhteen palauttamista koskeva vaatimus oli liian myöhään esitettynä hylätty. (Ään.)

Kantaja Veturimiesten Liitto ry

Vastaajat VR-Yhtymä Oy

VR Osakeyhtiö

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

VRYhtymä Oy:n ja Veturimiesten Liiton välillä 28.9.1995 allekirjoitetussa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

3 § Yleiset velvollisuudet

3. Päihdehaittojen vähentämisen ja hoitoon ohjaamisen osalta on voimassa erilliset ohjeet. (Y 2/140/96, 28.3.96)

4 § Lomauttaminen ja työsuhteen päättyminen

1. Lomauttamisen sekä toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen irtisanomisen osalta noudatetaan irtisanomissuojaa ja lomautuksen perusteita koskevia erillisiä määräyksiä. (Lisälehdet 2 ja 3)

Työehtosopimuksen liitteenä olevassa irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevassa sopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

2 § Irtisanomisen perusteet

Työnantaja ei saa irtisanoa työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisina irtisanomisperusteina pidetään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten rikkomista, perusteetonta toistuvaa poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

II IRTISANOMINEN TYÖNTEKIJÄSTÄ JOHTUVASTA SYYSTÄ

12 § Korvaus perusteettomasta irtisanomisesta

Työnantaja, joka on tämän sopimuksen 2 §:ssä määriteltyjen työntekijästä johtuvien irtisanomisperusteiden vastaisesti irtisanonut työntekijän, on velvollinen maksamaan työntekijälle korvausta perusteettomasta irtisanomisesta.

13 § Korvauksen määrä

Korvauksena on suoritettava vähintään kolmen ja enintään 24 kuukauden palkka.

Korvauksen suuruutta määrättäessä otetaan sitä lisäävänä ja vastaavasti vähentävänä seikkana huomioon työtä vaille jäämisen arvioitu kesto ja ansionmenetys, työsuhteen kestoaika, työntekijän ikä ja hänen mahdollisuutensa saada myöhemmin ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä, työnantajan menettely työsopimusta päätettäessä, työntekijän itsensä antama aihe päättämiseen, työntekijän ja työnantajan olosuhteet yleensä sekä muut näihin verrattavat seikat.

Työnantajaa ei voida tuomita tässä pykälässä tai 15 §:ssä tarkoitettuun korvaukseen työsopimuslain 47 f tai 51 §:n mukaisen vahingonkorvauksen lisäksi tai sen sijasta.

14 § Työsuhteen jatkamisen edellytysten selvittäminen

Jos työsopimus on irtisanottu 2 §:ssä sovittujen perusteiden vastaisesti tuomioistuimen on vaatimuksesta harkittava, ovatko asiassa ilmenneet olosuhteet sellaiset, että on olemassa edellytykset työsuhteen jatkumiselle tai jo päättyneen työsuhteen palauttamiselle. Työntekijän on tehtävä vaatimus kuuden kuukauden kuluessa työsopimuksen irtisanomista koskevan ilmoituksen toimittamisesta ja työnantajan ennen irtisanomisajan päättymistä.

KANNE

Vaatimukset

Veturimiesten Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että VR-Yhtymä Oy:n tytäryhtiö VR Osakeyhtiö on irtisanoessaan liiton jäsenen, veturinkuljettaja A:n työsopimuksen menetellyt irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti, ja velvoittamaan VR-Yhtymä Oy:n sekä VR Osakeyhtiön suorittamaan yhteisvastuullisesti A:lle irtisanomissuojasopimuksen 13 §:n mukaisena korvauksena mainitun sopimuksen vastaisesta työsopimuksen päättämisestä 24 kuukauden palkkaa vastaavan määrän 381 354 markkaa laillisine korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien.

Veturimiesten Liitto on vaihtoehtoisesti vaatinut työtuomioistuinta harkitsemaan, ovatko edellytykset A:n työsuhteen palauttamiselle olemassa. Mikäli työsuhteen palauttamisedellytysten katsotaan olevan olemassa, Veturimiesten Liitto on vaatinut VR-Yhtymä Oy:n ja VR Osakeyhtiön velvoittamista yhteisvastuullisesti suorittamaan A:lle korvauksena 55 000 markkaa laillisine korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien.

Edelleen Veturimiesten Liitto on vaatinut VR-Yhtymä Oy:n velvoittamista korvaamaan Veturimiesten Liiton oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perustelut

A oli työskennellyt VR Osakeyhtiön Tampereen tuotantoaseman veturinkuljettajana. Hänen palvelussuhteensa Valtionrautateihin oli alkanut marraskuussa 1971. Veturinkuljettajan tehtäviä hän oli hoitanut vuodesta 1982 lähtien. Kun VR oli 1.7.1995 alkaen yhtiöitetty, hänen virkasuhteensa oli muuttunut toistaiseksi voimassa olevaksi työsopimussuhteeksi. A:n 25-vuotinen palvelus VR:llä oli 4. - 14.11.1996 tapahtuneeseen työstä poissaoloon asti ollut täysin moitteetonta. A ei ollut syyllistynyt irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n mukaiseen perusteettomaan ja toistuvaan poissaoloon, vaan kysymyksessä oli ollut ainutkertainen laiminlyönti.

A oli syksyllä 1996 ajautunut henkiseen ahdistustilaan, josta seurauksena oli ollut, että hän oli sulkeutunut kotiinsa käyttäen liikaa alkoholia. A ei ollut kyennyt menemään töihin määrätyille työvuoroilleen. Hän ei ollut pystynyt itse huolehtimaan itsestään eikä näin ollen ollut voinut hankkiutua lääkäriin. Tästä syystä hän oli jäänyt pois työvuoroiltaan 4. - 14.11.1996.

A oli aamupäivällä 4.11.1996 soittanut työpaikalleen esimiehelleen ja ilmoittanut sairastuneensa ja hakeutuvansa lääkäriin. A oli jälleen 15.11.1996 soittanut työpaikalleen määräysesimiehelle ja kertonut menevänsä katkaisuhoitoon Tampereen A-klinikan katkaisuhoitoasemalle. A oli ollut 16.11.1996 lääkärin vastaanotolla. Hoitotoimenpiteeksi oli sovittu hoito katkaisuhoitoasemalla 16. - 20.11.1996, jonka jälkeen hoito oli jatkunut saman klinikan kuntoutusosastolla 21.11. - 20.12.1996. Tampereen tuotantoaseman päällikkö oli antanut 20.11.1996 päivätyn maksusitoumuksen sairaalahoitoa varten. Maksusitoumuksessa oli sitouduttu maksamaan A:n sairaalahoitoon verrattava hoito A-klinikalla enintään 180 vuorokauden ajalta.

VR oli 28.3.1996 antanut ohjeet päihdehaittojen ehkäisystä. Ohjeiden eräänä tavoitteena oli ollut saada päihdeongelmainen hakeutumaan hoitoon. Ohjeiden 2 kohdan mukaan hoitoon sovelletaan sairausajan palkkausta koskevia säännöksiä ja määräyksiä, mikäli hoidettava on lääkärintodistuksen mukaisesti työkyvytön. Erityisesti todettiin, että näitä sovelletaan myös laitoshoidon aikana silloin, kun hoidettava on vapaaehtoisesti hakeutunut hoitoon keskusteltuaan siitä esimiehensä kanssa.

A-klinikalla ollessaan A oli ollut yhteydessä myös VR:n työterveyslääkäriin tarkoituksenaan selvittää henkisen masennuksensa syitä ja keinoja sen parantamiseen. A-klinikan kuntoutushoidon päätyttyä A oli ollut yhteydessä terveysaseman lääkäriin, jonka 1.1.1997 antaman lausunnon mukaan A:lla oli vuoden 1996 aikana mieliala huonontunut niin, että hän oli loppukesästä ja syksyllä kärsinyt jo selvistä masennuksen oireista. Masennuksestaan johtuen A ei ollut saanut otetuksi työpaikkalääkäriin yhteyttä.

Masennustila oli johtanut sittemmin työstä poissaoloon 4. - 14.11.1996. A:n masennustila ei sairautena ollut sellainen, jonka seurauksena olisi ollut työntekijän työkyvyn olennainen ja pysyvä heikentyminen ja joka olisi irtisanomissuojasopimuksen 2 §:ssä viitatun työsopimuslain 37 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan oikeuttanut irtisanomaan A:n työsopimuksen.

Työnantajan edustaja, VR:n Tampereen tuotantoalueen päällikkö oli 5.12.1996 toimittanut A:lle hänen ollessaan Aklinikan kuntoutushoidossa ilmoituksen työsuhteen irtisanomiseen ryhtymisestä. A oli antanut siihen kirjallisen 18.12.1996 päivätyn vastineen. Tuotantoalueen päällikkö työnantajan edustajana oli irtisanonut A:n työsopimuksen 20.12.1996 päättymään 20.6.1997.

Koska työnantaja oli 20.11.1996 antamallaan maksusitoumuksella sairaalahoitoa varten hyväksynyt A:n vapaaehtoisen hakeutumisen hoitoon A-klinikalle, työnantaja oli luopunut vetoamasta 4. - 14.11.1996 tapahtuneeseen poissaoloon työsopimuksen irtisanomisperusteena. Työnantajalla ei näin ollen ollut enää 20.12.1996 oikeutta irtisanoa työsopimusta. Korkeimman oikeuden tuomion nro 1995:77 mukaan kun työnantaja oli tehnyt työntekijän kanssa sopimuksen päihdeongelman hoitamiseksi, niin työnantajan oli katsottu luopuneen vetoamasta jo tapahtuneeseen alkoholin väärinkäyttöön työsopimuksen päättämisperusteena.

A:n 4. - 14.11.1996 tapahtuneen poissaolon perimmäisenä syynä oli ollut henkinen masennustila, mitä oli pidettävä sairautena. Myöskään sairaudesta johtuvan poissaolon vuoksi A:n työsuhteen irtisanomiseen ei ollut ollut irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n mukaista erityisen painavaa syytä. A:n kohdalla ei kysymys ollut työkyvyn pysyvästä ja olennaisesta heikentymisestä, vaan hoidon jälkeen kaikki edellytykset olivat olemassa hänen työhön paluulleen.

VASTAUS

Vaatimukset

VR-Yhtymä Oy ja VR Osakeyhtiö ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

Lisäksi VR-Yhtymä Oy ja VR Osakeyhtiö ovat vaatineet Veturimiesten Liiton velvoittamista korvaamaan niiden oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perustelut

A oli ollut 4. - 14.11.1996 luvatta poissa työstä. Se oli aiheutunut siitä, että A oli paennut henkisiä vaikeuksiaan ryyppyputkeen. A:n hoito A-klinikalla oli toteutettu yhteisymmärryksessä työnantajan kanssa työnantajan annettua 20.11.1996 allekirjoitetun maksusitoumuksen hoitolaitosta varten. Tapahtunut katkaisuhoito oli perustunut VR:llä noudatettaviin päihdehaittojen ehkäisystä annettuihin ohjeisiin. Näiden ohjeiden mukaan VR-konserni noudattaa humanitääristä tukipolitiikkaa; hoitotoimenpiteitä voidaan suunnitella niissäkin tapauksissa, kun työsuhde katkeaa.

A:n tapauksessa alkoholin väärinkäytöstä aiheutunut luvaton poissaolo oli kestänyt 4. - 14.11.1996. Poissaolo oli siten kestänyt vähintään viikon, mikä sinänsä olisi oikeuttanut työnantajan käsittelemään työsopimusta purkautuneena. Työnantaja ei kuitenkaan ollut käyttänyt tätä mahdollisuutta hyväkseen, vaan oli valinnut humanitäärisemmän ja samalla lievemmän menettelyn eli työsopimuksen irtisanomisen. Se oli mahdollistanut hoitotoimenpiteiden käynnistämisen ja turvannut A:lle myös irtisanomisajan palkan.

Kanteessa viitattu korkeimman oikeuden ratkaisu ei ollut rinnastettavissa käsiteltävänä olevaan asiaan. VR:llä sovellettavan käytännön mukaan ei päihdeongelmaisen kanssa tehdä sopimusta hoitoonohjauksesta. Sen sijaan työnantaja antoi hoitolaitokselle sitoumuksen hoidon korvaamisesta. Mutta tämäkään ei tarkoittanut sitä, että hoito jäisi lopullisesti työnantajan maksettavaksi, vaan maksut peritään hoidettavalta takaisin.

Päihdehaittojen ehkäisystä annettujen ohjeiden mukaan jos päihdeongelmainen laiminlyö työtehtävänsä tai toimii muutoin työsuhteeseen liittyvien velvollisuuksiensa tai esimiehen määräysten vastaisesti, on työnantajan ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin tai otettava harkittavaksi työsuhteen päättäminen. Hoitotoimenpiteitä voitiin suunnitella niissäkin tapauksissa, kun työsuhde katkesi. Hoitoonohjaus ja palvelussuhteen päättäminen eivät olleet toisensa poissulkevia toimenpiteitä.

VR Osakeyhtiöllä oli ollut irtisanomissuojasopimuksessa viitatun työsopimuslain 37 §:n mukainen erityisen painava syy A:n työsopimuksen irtisanomiseen.

Kanteen vaatimukset voitiin kohdistaa ainoastaan VR Osakeyhtiöön sen ollessa A:n työnantaja ja irtisanomisen toteuttaja.

A oli irtisanomisaikanaan toiminut junaturvallisuuteen liittymättömissä tehtävissä ja hänen kuukausipalkkansa oli tänä aikana ollut lomarahoineen 11 624 markkaa. Ansionmenetys 24 kuukauden aikana olisi siten ollut 278 976 markkaa, joten kanteen korvausvaatimus sen ylimenevältä osalta oli perusteeton.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Irtisanomisperusteet

VR Osakeyhtiö on irtisanomispäätöksessään 20.12.1996 perustellut A:n työsopimuksen irtisanomista tämän luvattomalla ja ilman laillista estettä tapahtuneella poissaololla moottorihuollosta 4.11.1996 ja veturinkuljettajan tehtävistä 5. - 14.11.1996. Vastaajat ovat lisäksi todenneet, että A:n alkoholin väärinkäytöstä aiheutunut luvaton poissaolo oli kestänyt vähintään viikon, mikä olisi oikeuttanut työnantajan käsittelemään työsopimusta purkautuneena.

Veturimiesten Liitto on puolestaan katsonut, että VR Osakeyhtiö on hyväksynyt A:n katkaisuhoitoon hakeutumisen antamalla maksusitoumuksen katkaisu- ja laitoshoitoa varten ja siten hyväksynyt hoitoajan sairauslomaan verrattavaksi ajaksi. Tämän vuoksi VR Osakeyhtiöllä ei ollut enää 20.12.1996 oikeutta irtisanoa A:n työsopimusta. Toisaalta A:n poissaolon perimmäinen syy oli kantajaliiton näkemyksen mukaan henkinen masennustila, jota oli pidettävä sairautena. Näin ollen VR Osakeyhtiöllä ei ollut tämänkään vuoksi irtisanomissuojasopimuksen edellyttämää erityisen painavaa syytä irtisanoa A:n työsopimusta.

Työtuomioistuin on ensin ottanut kantaa Veturimiesten Liiton esittämiin väitteisiin.

A on edellä kerrotulla tavalla hakeutunut omasta aloitteestaan katkaisuhoitoon ja sen jälkeen katkaisuaseman kuntoutusosastolle, jossa hoito on jatkunut 20.12.1996 saakka. VR Osakeyhtiö on 20.11.1996 antanut sitoumuksen hoitopäivämaksujen maksamisesta enintään 180 päivän ajalta. Menettely on perustunut työpaikalla noudatettavaan sairauden- ja terveydenhoidon ohjesääntöön. VR Osakeyhtiössä noudatettavien päihdehaittojen ehkäisyä koskevien ohjeiden mukaan jos päihdeongelmainen laiminlyö työtehtävänsä tai toimii muutoin työsuhteeseen liittyvien velvollisuuksiensa tai esimiehen määräysten vastaisesti, työnantajan on ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin tai otettava harkittavaksi työsuhteen päättäminen. Ohjeissa on edelleen todettu, että VR-konserni noudattaa humanitääristä tukipolitiikkaa. Tämän mukaisesti päihdehaittojen ehkäisytoimenpiteitä voidaan suunnitella niissäkin tapauksissa, kun työsuhde katkeaa.

Edellä selostetuista päihdehaittojen ehkäisyä koskevista ohjeista on todettavissa, ettei hoitotoimenpiteisiin ryhtyminen sulje pois mahdollisuutta päättää työsuhde. Näin ollen VR Osakeyhtiön ei voida katsoa pelkästään edellä mainitun maksusitoumuksen antamisella tarkoittaneen luopua vetoamasta A:n alkoholin väärinkäytöstä johtuneeseen poissaoloon työsuhteen päättämisperusteena. VR Osakeyhtiö ja A eivät liioin ole sopineet hoitotoimenpiteistä työsuhteen jatkumisen edellytyksenä eikä VR Osakeyhtiön muutoinkaan ole näytetty sitoutuneen jatkamaan A:n työsuhdetta.

Irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n mukaan työnantaja ei saa irtisanoa työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Viitatun lainkohdan mukaan tällaisena syynä ei voida pitää ainakaan työntekijän sairautta, mikäli sairaudesta ei ole ollut seurauksena työntekijän työkyvyn olennainen ja pysyvä heikentyminen. A on ollut poissa työstään alkoholin väärinkäytön johdosta. Tilanteen syntymiseen myötävaikuttavana seikkana on saattanut vaikuttaa masennus, josta A on kertomansa mukaan kärsinyt pitkin vuotta 1996 ja jonka oireita lääkäri on todennut tammikuussa 1997. Työtuomioistuimelle ei kuitenkaan ole esitetty sellaista lääketieteellistä tai muuta selvitystä, joka riittävän selkeästi osoittaisi A:n työkyvyttömyyden tai irtisanomisen perusteena olleen poissaolon johtuneen sairaudesta irtisanomissuojasopimuksessa tarkoitetulla tavalla.

Mitä sitten VR Osakeyhtiön esittämiin irtisanomisperusteisiin tulee, niin vastineessa viitatun työsopimuslain 44 §:n 2 momentin mukaan jos työntekijä on ollut poissa työstä vähintään viikon eikä sinä aikana ole ilmoittanut pätevää estettä, työnantajalla on oikeus käsitellä työsopimusta purkautuneena. Ottamatta tässä yhteydessä enemmälti kantaa siihen, olisiko työnantajalla tässä tapauksessa aiemmin ollut mainitun lainkohdan mukainen oikeus päättää A:n työsuhde työtuomioistuin toteaa, ettei kyseistä oikeutta ilmoitetun poissaolon perusteella ole ollut enää irtisanomismenettelyyn ryhdyttäessä 5.12.1996 tai irtisanomisajankohtana 20.12.1996, koska A oli jo aiemmin ollut yhteydessä työnantajaansa poissaolon syiden selvittämiseksi. Edellä lausuttu ei kuitenkaan tarkoita, etteikö työnantaja tästä huolimatta voisi vedota A:n poissaoloon työsopimuksen irtisanomisperusteena, jos irtisanomiseen muutoin on olemassa irtisanomissuojasopimuksen mukaiset edellytykset.

Sovellettavan irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n mukaan pätevinä irtisanomisperusteina pidetään muun muassa sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten rikkomista, perusteetonta toistuvaa poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

A on ollut 4. - 14.11.1996 poissa työstä ilman pätevää syytä. Hänen voidaan katsoa menettelyllään syyllistyneen samalla sekä töiden laiminlyöntiin että luvattomaan poissaoloon. Irtisanomissuojasopimuksen sanamuodon mukaan poissaolo irtisanomisperusteena edellyttää, että perusteeton poissaolo on toistunut. Työtuomioistuimelle ei ole esitetty selvitystä, mitä kyseisellä määräyksellä on aikanaan siitä sovittaessa tarkoitettu eikä liioin, miten sitä on käytännössä sovellettu. Määräyksen sanamuoto näyttäisi viittaavan siihen, että perusteeton toistuva poissaolo on vain yksi esimerkkitapaus mahdollisista irtisanomisperusteista sulkematta sellaisenaan pois muitakaan poissaoloon liittyviä tilanteita, jotka jollain muulla perusteella voivat muodostaa sopimuksen edellyttämän erityisen painavan syyn työsopimuksen irtisanomiseen.

Työtuomioistuimessa todistajana kuultu Tampereen ajovarikolla noin 20 vuotta työskennellyt luottamusmies on kertonut, että alkoholin väärinkäyttötapauksissa käytäntö on ollut, että henkilö on siirretty junapalvelutehtävistä ehkä puoleksi vuodeksi moottorihuoltoon tai muihin tallitöihin, joissa valvonta on helpompaa. Kuitenkin silloin kun työntekijä on ollut töissä humalassa, hänen työsopimuksensa on ainakin yhdessä tapauksessa irtisanottu.

A:n ei ole väitetty aiemmin olleen luvatta poissa työstä eikä hänellä vuodesta 1971 jatkuneen palvelussuhteensa aikana ole muutoinkaan ilmoitettu olleen rikkeitä työvelvollisuuksien täyttämisessä. A ei myöskään työsopimuksen irtisanomiseen johtaneessa tilanteessa ole esiintynyt työpaikallaan päihtyneenä eikä hän ole vaarantanut alkoholinkäytöllään junaturvallisuutta.

A:n on ilmoitettu soittaneen 4.11.1996 lähimmälle esimiehelleen ja kertoneen sairastuneensa ja hakeutuvansa lääkärin vastaanotolle. Asian yhteydessä ei ole kiistetty, etteikö tätä ilmoitusta olisi tehty. Työnantajan ei ole ilmoitettu olleen tai yrittäneen olla yhteydessä A:han tämän poissaolon aikana.

A:n poissaolosta ei ole väitetty aiheutuneen erityisiä hankaluuksia töiden järjestelyissä. Niitä on tosin osaltaan voinut olla helpottamassa se, että A:n kuljettamien turvejunien vuoroja oli A:n poissaolon aikana jouduttu todistajana kuullun työsuojeluvaltuutetun kertoman mukaan pakkasten takia peruuttamaan. Päihteiden väärinkäyttämisen johdosta VR Osakeyhtiö on sijoittunut A:n tämän kuuden kuukauden pituiseksi irtisanomisajaksi muihin kuin junaturvallisuustehtäviin. Irtisanomisaikana A:n ei ole ilmoitettu rikkoneen työvelvoitteitaan. Junaturvallisuusohjeiden mukaan A:n palaamista veturinkuljettajan tehtäviin olisi voitu harkita puolen vuoden kuluttua tapahtumasta.

Luvaton poissaolo työstä on yleensä sellainen erityisen painava syy, joka ainakin toistuessaan tai pitkittyessään voi oikeuttaa työnantajan päättämään työsuhteen. Toisaalta silloin, kun tällainen poissaolo on johtunut päihteiden väärinkäyttämisestä, on työsopimuksen irtisanomisen edellytyksiä arvioitaessa otettava kaiken muun ohella huomioon myös se, mitä päihdeongelmien hoitamisesta on työpaikalla noudatettavana. VR-Yhtymä Oy:n ohjeissa on korostettu tarvetta valvoa tiukasti junaturvallisuuden varmistamista. Toisaalta on korostettu humanitääristä tukipolitiikkaa ja esimiehen vastuuta päihdeongelman käsittelyyn ottamisesta. Käytännössä tämä on muun ohella tarkoittanut, että jos työntekijä ei ole esiintynyt työpaikalla päihteiden vaikutuksen alaisena, työsuhdetta ei ole heti päätetty, vaan hänet on tarvittaessa ohjattu hoitoon ohjeiden edellyttämällä tavalla.

A:n luvaton poissaolo työstä on sinänsä kestänyt varsin pitkään. Kuitenkin työtuomioistuin asiaan vaikuttavia seikkoja tässä yksittäistapauksessa kokonaisuudessaan arvioiden katsoo, että yhtiö olisi voinut kohtuudella jatkaa ensimmäisen kerran pitkän työuransa aikana työvelvoitteidensa vastaisesti menetelleen A:n työsuhdetta. Näin ollen on jäänyt näyttämättä, että VR Osakeyhtiöllä olisi ollut irtisanomissuojasopimuksen 2 §:ssä edellytetty erityisen painava syy irtisanoa A:n työsopimus. VR Osakeyhtiö on siten A:n työsopimuksen irtisanoessaan menetellyt mainitun sopimuksen vastaisesti.

Työsuhteen palauttaminen

Irtisanomissuojasopimuksen 14 §:n mukaan työntekijän on tehtävä vaatimus työsuhteen palauttamisesta tuomioistuimelle kuuden kuukauden kuluessa työsopimuksen irtisanomista koskevan ilmoituksen toimittamisesta. A:n työsopimuksen irtisanomispäätöksen tiedoksiantaminen on tapahtunut 20.12.1996. Kun Veturimiesten Liiton kanne, jossa työsuhteen palauttamisvaatimus on esitetty, on tullut vireille työtuomioistuimessa vasta 2.10.1997 ja siten mainitun määräajan jälkeen, vaatimus on liian myöhään esitettynä hylättävä.

Korvausvelvollisuus

VR Osakeyhtiö A:n työnantajana on velvollinen suorittamaan A:lle irtisanomissuojasopimuksen 12 ja 13 §:n mukaisen korvauksen perusteettomasta irtisanomisesta. Korvauksen suuruutta määrättäessä on erityisesti sitä korottavana seikkana otettu huomioon A:n palvelussuhteen pitkä kesto, ja toisaalta sitä alentavana seikkana A:n itsensä antama aihe työsopimuksen päättämiseen.

Näyttämättä on jäänyt, että VR-Yhtymä Oy työehtosopimuksen sopijapuolena tai konsernin emoyhtiönä olisi A:n työnantajan VR Osakeyhtiön ohella vastuussa edellä tarkoitetun korvauksen suorittamisesta.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että VR Osakeyhtiö on irtisanoessaan A:n työsopimuksen menetellyt irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti.

VR Osakeyhtiö velvoitetaan suorittamaan A:lle korvaukseksi perusteettomasta irtisanomisesta 120 000 markkaa, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan 21.10.1997 lukien.

Enemmälti kanne hylätään.

Asian laatu ja lopputulos huomioon ottaen saavat asianosaiset itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Kröger, H Rautiainen, Virtanen, Leivo ja Porttila jäseninä. Sihteeri on ollut Salonen.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunto:

Jäsen Virtanen, jonka lausuntoon jäsen H. Rautiainen yhtyi, lausui:

Koska en voi yhtyä enemmistön käsitykseen työsopimuksen irtisanomisperusteesta, esitän eriävänä mielipiteenäni seuraavaa.

A on ollut pois työstä 4. ja 14.11.1996 välisen ajan. A:n poissaolo on tapahtunut ilman hyväksyttävää syytä ja kestänyt pitkään.

Se, että A on varsin pian ilmoittanut työpaikalle poissaolostaan, ei tee siitä hyväksyttävää, koska hän ei ole ilmoittanut poissaolonsa todellista syytä. A oli ilmoittanut sairastuneensa ja menevänsä lääkäriin. Työnantajalla ei ollut tuossa vaiheessa ollut erityistä syytä epäillä A:n ilmoituksen todenperäisyyttä.

VR Osakeyhtiössä on alkoholin väärinkäyttötilanteissa menetelty erilaisissa tilanteissa eri tavoin. A:n tapauksen kaltaista tilannetta ei yhtiössä ole aikaisemmin ollut. Näin ollen tällaisen tilanteen osalta ei ole syntynyt vakiintunutta käytäntöä. Yhtiössä muissa tilanteissa noudatetusta käytännöstä esitetystä selvityksestä ei voida liioin johtaa sellaista yksiselitteistä sääntöä, jota A:n tapauksessa olisi tullut noudattaa. Yhtiön ei sen vuoksi voida katsoa menetelleen noudatetun käytännön vastaisesti siten, että A:ta olisi kohdeltu muihin työntekijöihin nähden epäedullisemmalla tavalla.

Edellä olevilla perusteilla ja erityisesti poissaolon pitkäaikaisuuden ja A:n työtehtävien luonteen vuoksi katson, ettei VR Osakeyhtiö ole menetellyt irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti irtisanoessaan A:n työsopimuksen ja harkitsen oikeaksi hylätä kanteen. Asian laatuun nähden asianosaiset saavat itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Kun työtuomioistuimen enemmistö on katsonut, ettei VR Osakeyhtiöllä ole ollut oikeutta irtisanoa A:n työsopimusta, olen velvollinen ottamaan kantaa myös muihin tuomiossa ratkaistuihin asioihin. Muilta osin yhdyn tuomioon.