Perinnönjako lakiosa


Perintökaari Perintö Lakiosa Lakiosan täydennys


lakimies

KKO:2010:80


Rintaperillisen lakiosan täydennystä koskenut kanne hylättiin, kun kanteessa vaadittu täydennys olisi kokonaisuudessaan ollut suoritettavissa kuolinpesän varoista tehtäessä testamentin täytäntöönpanoa ja perinnönjakoa koskenutta sopimusta. (Ään.) Ks. KKO:1997:70

PK 7 luku 3 § 3 mom
PK 7 luku 8 § 1 mom

Asian tausta


Helmikuun 2. päivänä 2006 kuolleen A:n kuolinpesän osakkaina ovat hänen lapsensa B ja C. Perukirjan mukaan A:n jäämistöön kuuluivat noin 2 000 euron rahavarat ja 50 000 euron arvoiset asunto-osakkeet. A oli määrännyt testamentissaan, että asunto-osakkeet on jaettava tasaosin B:n ja C:n lapsille. B ja C ilmoittivat 11.4.2006, että he eivät moiti testamenttia, mutta vaativat lakiosansa täysimääräisenä.

Perunkirjoitus A:n jälkeen toimitettiin 11.4.2006 C:n toimiessa pesän ilmoittajana. Perukirjasta oli laadittu luonnos. Sen kohtaan "Ennakkoperinnöt" oli merkitty, että B piti alihintaisena 11.11.1982 tehtyä kiinteistön kauppaa, jolla A oli luovuttanut kaksi tilaa C:lle. Merkinnän mukana asian selvittely oli vielä kesken ja B varasi mahdollisuuden esittää myöhemmin yksityiskohtaisia vaatimuksia ja hintatietoja. Samaan kohtaan C:n lausumaksi oli puolestaan merkitty, että hän piti kauppaa normaalihintaisena kiinteistönkauppana, jota ei voitu pitää lahjanluontoisena eikä siihen sisältynyt ennakkoperintöä.

Uskottujen miesten, pesän ilmoittaja C:n ja läsnä olleen B:n allekirjoittamaan perukirjaan ei tällaisia merkintöjä sisältynyt vaan kohdan "Ennakkoperinnöt" mukaan vainaja ei ollut antanut ennakkoperintöä, lahjaa tai muuta etuutta, joka olisi otettava huomioon perintöveroa tai lakiosan suuruutta määrättäessä.

B ja C sekä erityistestamentin saajina heidän viisi lastaan olivat 22.8.2006 allekirjoittaneet sopimuksen, jonka otsikoksi oli merkitty "Perinnönjako- ja testamentin täytäntöönpanosopimus". Sopimuksen
kohtaan "Sopimustausta" oli ensiksikin merkitty, että B ja C olivat tehneet 11.4.2006 lakiosailmoituksen, jolla he olivat vaatineet lakiosansa täysimääräisenä. Toiseksi kohdassa ilmoitettiin, että sopimuksen tarkoituksena oli testamentin täytäntöönpano ja lakiosien maksaminen B:lle ja C:lle.

Perukirjassa ja testamentissa mainittujen asunto-osakkeiden tultua myydyiksi toimituksen kohteena olevana jäämistönä oli sopimuksen mukaan 41 973,32 euroa rahaa. Jako toimitettiin ja testamentti pantiin toimeen siten, että B ja C saivat lakiosanaan kumpikin 10 497,33 euroa ja kukin erityistestamentin saaja 4 197,33 euroa.

Sopimuksessa ei ollut mainintoja ennakkoperinnöistä tai suosiolahjoista. Sopimus päättyi seuraavan sisältöiseen ilmoitukseen:

Me allekirjoittaneet hyväksymme tämän sopimuksen lopullisesti ja sitoudumme olemaan sitä moittimatta myöhemminkään millään perusteella.

Lakiosan täydennyskanne ja siihen annettu vastaus Forssa-Loimaan käräjäoikeudessa

B pani 14.3.2007 vireille lakiosan täydennystä koskevan kanteen C:tä vastaan. Kanteessa hän vaati vahvistettavaksi, että hänen lakiosansa äitinsä A:n jälkeen oli 55 672,81 euroa ja että C velvoitetaan suorittamaan hänelle lakiosan täydennyksenä 45 179,48 euroa korkoineen.

Kanteensa perusteena B vetosi siihen, että A oli 11.11.1982 päivätyllä kauppakirjalla myynyt C:lle kaksi tilaa 300 000 markan kauppahinnasta ja syytinkiehdoin. Kauppahinnasta oli maksettu vain 200 000 markkaa, josta puolet A:lle ja toinen puoli B:lle. A oli nauttinut syytinkiä vain muutaman kuukauden. Koska kiinteistöjen arvo oli ollut kaupanteon aikana 1 232 000 markkaa, kauppaa oli pidettävä suosiolahjana tai ennakkoperintönä. Kun A:n jäämistön arvoon 41 973,32 euroa lisättiin myytyjen kiinteistöjen luovutushetken arvon ja suoritetun kauppahinnan erotus sekä luovutetun irtaimiston arvo, B:n lakiosaksi tuli 55 672,81 euroa.

A:n jälkeen sovitussa perinnönjaossa 22.8.2006 B oli saanut lakiosastaan 10 493,33 euroa. Perinnönjaossa oli ollut kysymys kuitenkin vain kuolinpesän rahavarojen jaosta ja tässä yhteydessä oli tarkoitettu, että B:n ja C:n välinen erimielisyys kiinteistöjen luovutuksen 11.11.1982 tarkoituksesta selvitetään erikseen.

Vastauksessaan C kiisti kanteen ja vaati sen hylkäämistä. Vastauksensa perusteena hän vetosi ensin siihen, että perinnönjaon 22.8.2006 nimenomaisena tarkoituksena oli ollut lakiosien maksaminen ja kuolinpesän lopullinen jakaminen. B oli tietoisena kaupasta 11.11.1982 ehdoitta hyväksynyt A:n testamentin eikä hän myöskään perinnönjaon yhteydessä vaatinut lakiosan täydennystä. Jakokirjan allekirjoittamalla B oli sitoutunut olemaan moittimatta perinnönjakoa millään perusteella. Tuossa yhteydessä asiat oli sovittu lopullisesti eikä mitään ollut tarkoitettu selvitettäväksi enää myöhemmin. Hyväksymällä perinnönjakosopimuksen B oli menettänyt oikeutensa vaatia lakiosan täydennystä C:ltä.

Siltä varalta, että B:llä olisi edelleen oikeus vaatia lakiosan täydennystä, C vetosi siihen, että hän vastasi perintökaaren 7 luvun 8 §:n 1 momentin nojalla lakiosan täyttämisestä vain siltä osin kuin lakiosaa ei olisi voitu täyttää kuolinpesän varoista. Kuolinpesän varoista B olisi voinut perinnönjaon 22.8.2006 yhteydessä saada 31 479,99 euroa, miltä osin kanne oli joka tapauksessa perusteeton.

Lisäksi B oli jättänyt lakiosalaskelmassa huomiotta ennakkoperintönä myöntämällään tavalla kiinteistönkaupan 11.11.1982 yhteydessä saamansa 16 818,79 euroa sekä A:n kaupan yhteydessä hänen edukseen pidättämän määräalan arvon 17 659,73 euroa.

Lopuksi C vetosi siihen, ettei kauppa 11.11.1982 ollut ollut suosiolahja tai ennakkoperintö. Huomioon ottaen kaupan ehdot, jotka oli kaikilta osin ollut tarkoitus täyttää, kiinteistöjen arvo oli 11.11.1982 ollut 400 000 markkaa eli 67 275,17 euroa. Kun otettiin huomioon B:n kauppahinnasta saamaa 100 000 markkaa vastaavat 16 818,79, B oli joka tapauksessa jo saanut lakiosansa.

Käräjäoikeuden tuomio 2.10.2007


Käräjäoikeus totesi, että perintökaaren 7 luvun 8 §:n 1 momentin mukaan on se, jolle perittävä on eläessään antanut suosiolahjan, velvollinen vastaamaan lakiosan täyttämisestä, jos perillinen ei siitä huolimatta, että testamentti ja lahjanlupaus on jätetty huomioon ottamatta, voi saada lakiosaansa. Asiassa oli ensin kysymys siitä, tuleeko mainittu säännös sovellettavaksi siinäkin tapauksessa, että perillinen jättää vaatimatta lakiosansa täydentämistä perinnönjaossa. Käräjäoikeus totesi oikeuskirjallisuudessa esitetyn erilaisia näkemyksiä siitä, voiko lakiosan täydennyskannetta ajaa, jos perittävän antamaa etuutta ei ollut merkitty lakiosalaskelmaan eikä sitä ollut lisätty jäämistöön.

B oli vedonnut A:n jälkeen 11.4.2006 toimitetun perunkirjoituksen yhteydessä kiinteistöjen luovutuksen alihintaisuuteen ja lahjanluontoisuuteen. Mainintaa tästä ei kuitenkaan ollut varsinaisessa perukirjassa eikä myöskään perinnönjakosopimuksessa 22.8.2006. Perukirjan ja perinnönjakosopimuksen laatinut todistaja T oli kertonut, että kysymys ennakkoperinnön tai suosiolahjan merkitsemisestä perukirjaan jäi auki ja tämän vuoksi siitä ei ollut mainintaa perukirjassa tai perinnönjakosopimuksessa. Käräjäoikeus päätyi todistelun arvioinnissa siihen, ettei BL ollut esittänyt lakiosan täydennysvaatimusta "sanotussa tilaisuudessa".

Käräjäoikeus katsoi, ettei perinnönjakosopimuksen hyväksyminen ja ilmoitus siitä, ettei tule jakoa moittimaan, ollut esteenä lakiosan täydennysvaatimuksen esittämiselle ja kanteen ajamiselle. Käräjäoikeus otti arvioinnissaan huomioon erityisesti sen, ettei laista tai sen esitöistä löytynyt tukea kanneoikeuden menettämiselle mainitun kaltaisessa tilanteessa ja että kanneoikeuden menettäminen saattaisi joissain tapauksissa johtaa kohtuuttomaan lopputulokseen. Lisäksi ratkaistavana olevassa tapauksessa tilanne oli rinnastettavissa niihin oikeuskirjallisuudessa esitettyihin tilanteisiin, joissa jako suoritetaan taloudellisista syistä jättäen vetoamatta riitaiseen suosiolahjakysymykseen, joka saattaisi pitkittää jaon suorittamista.

Kuitenkin käräjäoikeus katsoi B:llä olevan oikeus saada lakiosansa täydennetyksi vain sen suuruisena, kuin se olisi täydennetty silloin, jos täydennysvaatimus olisi esitetty perinnönjaon yhteydessä.

Käräjäoikeus katsoi, että kiinteistönkauppa 11.11.1982 oli ollut 450 000 markan eli 75 684,56 euron suuruinen perintökaaren 7 luvun 3 §:n 3 momentissa tarkoitettu suosiolahja. Kun käräjäoikeus lisäsi tämän perinnönjakosopimuksen 22.8.2006 mukaiseen jäämistöön 41 973,32 euroa, se sai lakiosajäämistöksi 117 657,88 euroa. Tällä perusteella käräjäoikeus vahvisti B:n lakiosan määräksi 29 414,47 euroa. Kun vähennyksenä otettiin huomioon B:n kaupanteon yhteydessä saama 16 818,79 euroa ja perinnönjaossa saama 10 493,33 euroa, käräjäoikeus velvoitti C:n suorittamaan B:lle lakiosan täydennyksenä 2 102,35 euroa korkoineen.

Asian on ratkaissut laamanni Juhani Hirvonen.

Turun hovioikeuden tuomio 8.7.2009


B valitti hovioikeuteen ja vaati, että hänen lakiosansa määräksi vahvistetaan 55 672,81 euroa ja että C velvoitetaan suorittamaan hänelle lakiosan täydennyksenä 28 360,79 euroa korkoineen. Myös C valitti hovioikeuteen ja vaati, että B:n kanne hylätään.

Hovioikeus hylkäsi tarpeettomana B:n vaatimuksen pääkäsittelyn toimittamisesta. Hovioikeus totesi, että kanteessa tarkoitetun kaupan alihintaisuus oli ollut esillä perunkirjoitusmenettelyssä ja siitä oli otettu nimenomainen maininta perukirjaluonnokseen. Allekirjoitetussa perukirjassa ja perinnönjako- ja testamentin täytäntöönpanosopimuksessa siitä ei kuitenkaan ollut mainintaa. Hovioikeus totesi, että perinnönjako- ja testamentin täytäntöönpanosopimuksessa oli ollut kysymys myös lakiosista ja että asiakirjasta ei ilmennyt lakiosan täydennysvaatimusta. Kun asianosaiset olivat sitoutuneet olemaan moittimatta jakoa millään perusteella, oli jakoa pidettävä lopullisena B:n ja C:n välillä. Näin ollen B:lla ei enää ollut mahdollisuutta ajaa lakiosan täydennyskannetta. Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion ja hylkäsi kanteen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Jouko Nikula, Kari Hirvonen ja Jussi Isotalo.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa


Valituslupa myönnettiin 21.1.2010.

B vaati, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja hänen lakiosansa määräksi vahvistetaan 55 672,81 euroa ja C velvoitetaan suorittamaan B:lle lakiosan täydennyksenä 28 360,79 euroa korkoineen. Täydennysmäärä perustuu siihen, että hän hyväksyy vahvistettavan lakiosan määrästä vähennettäväksi sekä jaossa saadut 10 493,33 euroa että kaupan yhteydessä saadut 16 818,79 euroa.

C vastasi valitukseen vaatien ensisijaisesti hovioikeuden tuomion pysyttämistä ja toissijaisesti B:n kanteen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu


Perustelut


Kysymyksenasettelu

1. A:n jaettavissa olleessa jäämistössä on ollut varoja 41 973,32 euroa. B on vaatinut, että hänen lakiosansa määräksi vahvistetaan 55 672,81 euroa. Siitä hän on katsonut saaneensa vuonna 1982 A:n ja C:n välisen kiinteistökaupan yhteydessä 16 818,79 euroa ja 22.8.2006 tehdyn perinnönjaon ja testamentin täytäntöönpanon perusteella 10 493,33 euroa. Tällä perusteella hän on vaatinut C:ltä lakiosan täydennystä 28 360,79 euroa.

2. Asiassa on ensin kysymys siitä, mikä vaikutus pesän osakkaiden tekemällä perinnönjako- ja testamentin täytäntöönpanosopimuksella on B:n kanteen kannalta. Tarkemmin sanottuna kyse on siitä, onko sopimukselle annettava sellainen vaikutus, että sillä on lopullisesti järjestetty B:n ja C:n väliset perintöoikeudelliset suhteet heidän äitinsä A:n jälkeen siten, ettei B voi enää vaatia kanteensa mukaista lakiosansa täydennystä veljeltään C:ltä.

Rintaperillisen lakiosasuoja ja sen toteuttaminen eri tahoja vastaan


3. Rintaperillisen lakiosaoikeudelle annetaan suojaa muun muassa testamentin saajaa sekä lahjan tai lahjanluonteisen luovutuksen saajaa vastaan. Tässä tapauksessa perittävä A on tehnyt ensiksikin testamentin, jolla hän on syrjäyttänyt käytännössä kaikesta jäämistöomaisuudestaan rintaperillisensä B:n ja C:n. Tämän lisäksi hänen on väitetty antaneen vuoden 1982 kiinteistökaupalla C:lle perintökaaren 7 luvun 3 §:n 3 momentissa tarkoitetun suosiolahjan, jolla olisi loukattu B:n lakiosaa.

4. Kun tässä tapauksessa B:n lakiosaa on siis väitetty loukatuksi kahdella eri tavalla ja kun A:n jäämistössä on ollut jaettavia varoja enemmänkin kuin B on vaatinut C:ltä täydennyksenä, on seuraavaksi selvitettävä, missä järjestyksessä B:n lakiosa tulisi täyttää ja missä järjestyksessä toinen rintaperillinen, testamentin saaja ja luovutuksen saaja ovat vastuussa lakiosan täyttämisestä.

5. Perintökaaren 7 luvun 5 §:n 1 momentin mukaan testamentti on perillistä kohtaan tehoton siltä osin kuin se estää häntä saamasta lakiosaansa jäämistöstä. Saman luvun 8 §:n 1 momentissa säädetään, että jollei perillinen siitä huolimatta, että testamentti on jätetty huomioon ottamatta, voi saada lakiosaansa, on se, jolle perittävä on antanut luvun 3 §:n 3 momentissa tarkoitettua omaisuutta, velvollinen vastaamaan sen täyttämisestä, mitä lakiosasta puuttuu. Kuten Korkeimman oikeuden ratkaisun KKO 1997:70 perusteluista ilmenee, näitä säännöksiä tulkitaan siten, että rintaperillisen lakiosan tieltä väistyy ensin toisen perillisen ja lakiosaperillisen oikeus, sitten testamentin saajan oikeus ja viimesijaisesti lakiosan täyttämisestä joutuu vastaamaan luovutuksen saaja. Tämä tarkoittaa myös sitä, että lakiosa tulee täyttää ensisijassa jäämistöstä ja vasta jos jaettavat jäämistövarat eivät riitä, täydennystä voidaan vaatia kanteella. Tällainen järjestys on yksinkertainen ja taloudellinen tapa täyttää lakiosa. Lisäksi näin meneteltäessä noudatetaan sitä oikeutemme yleistä periaatetta, että vasta viimesijaisesti puututaan jo täytettyihin oikeustoimiin.

6. Jos perillinen jätettyään vaatimatta lakiosansa täyttämistä jo toimitetussa perinnönjaossa kuitenkin myöhemmin vaatii kanteella lakiosansa täyttämistä luovutuksen saajalta, ei luovutuksen saaja joudu täyttämään lakiosasta enempää kuin jos perillinen olisi ensin vaatinut lakiosansa täyttämistä jäämistöstä.

Perinnönjako- ja testamentin täytäntöönpanosopimuksen vaikutus


7. C on katsonut, että 22.8.2006 tehty perinnönjako- ja testamentin täytäntöönpanosopimus on tarkoittanut sellaista lopullista perillisten välistä perinnönjakoa A:n jälkeen, ettei B:llä ole enää sen jälkeen oikeutta vaatia lakiosansa täydennystä C:ltä.

8. Kuten edellä on todettu, lakiosan täyttämisessä on perusteltua noudattaa sellaista järjestystä, että lakiosa täytetään ensin jäämistöstä ja vasta viimesijaisesti puututaan jo täytettyihin oikeustoimiin velvoittamalla luovutuksen saaja täydentämään lakiosasta puuttuva määrä. Pesän selvityksestä ja muusta pesän tilasta riippuen lakiosaa voidaan täyttää eri tavoin eri aikoina. Koska lakiosan täydennyskanne on määräaikainen, lakiosaperillinen joutuu tavallisesti nostamaan kanteen ennen kuin jäämistöstä hänelle tuleva osuus on selvillä. Tästä syystä tällöin kannevaatimuksen määrästä vähennetään se, mitä hän vastedes saa jäämistöstä. Pesän ollessa yksinkertainen voivat käytännölliset syyt joskus vaatia nopeaa, sopimusteitse toimitettavaa selvitystä ja jakoa. Tällöin lakiosan täydennys jää toimitettavaksi sopimuksen jälkeen.

9. Jos täydennysvelvollinen on joku, joka ei ole osallisena jäämistöä koskevassa jakosopimuksessa, sopimus ei estä täydennyskanteen nostamisesta. Samaa sääntöä on perusteltua noudattaa myös silloin, kun täydennysvelvollinen on sopimukseen osallinen. Kun lakiosan täydennys nimittäin tarkoittaa lakiosan täyttämistä kuolinpesän ulkopuolella kanneteitse, ei ole perusteltua olettaa, että jäämistöä koskeva sopimus tarkoittaisi kanneoikeudesta luopumista, vaikka lakiosaperillinen sopimusta tehdessään on tiennyt lakiosan täydennyksen mahdollisuudesta tai todennäköisyydestä. Kanneoikeuden menettäminen tarkoittaa oikeuden menettämistä. Sellainen on perusteltua liittää vain nimenomaiseen sitoutumiseen. Käytännöllisistäkin syistä pesä voi olla tarkoituksenmukaista selvittää ja jakaa sopimusteitse nopeasti. Toisaalta lakiosan täydennyksen perusteiden selvittely voi viedä aikaa.

Tätä asiaa koskeva arviointi

10. B, C ja testamentin saajat ovat tehneet 22.8.2006 perinnönjako- ja testamentin täytäntöönpanosopimuksen, jolla on jaettu A:n jäämistövarat. Sopimuksen tarkoituksena on ollut sopimustekstin mukaan "testamentin täytäntöönpano ja lakiosien maksaminen B:lle ja C:lle". Allekirjoituksen mukaan sopimukseen osalliset ovat hyväksyneet sopimuksen lopullisesti ja sitoutuneet olemaan sitä moittimatta myöhemminkään millään perusteella.

11. Kun otetaan huomioon, että B on tiennyt jo perunkirjoituksessa 11.4.2006 luovutuksesta, jonka hän on myöhemmin katsonut loukkaavan lakiosaoikeuttaan, sopimusta on epäilemättä mahdollista tulkita siten, että se tarkoittaa B:n ja C:n välisten, A:n jälkeisten perintöoikeudellisten suhteiden lopullista selvittämistä. Kun B ei kuitenkaan ole sopimuksessa nimenomaisesti sitoutunut luopumaan myös oikeudestaan lakiosan täydennykseen kanneteitse, sopimus ei ole sinänsä esteenä B:n nostaman lakiosan täydentämistä koskevan kanteen hyväksymiselle.

12. Sopimus ja erityisesti sen tarkoitusta koskeva tekstikohta puoltaa paremmin sellaista tulkintaa, jonka mukaan sopimus koskee vain testamentin saajien ja lakiosaperillisten välisten suhteiden järjestämistä. Myös perukirjan luonnos ja asiaa koskeva käräjäoikeuden tuomion perusteluihin kirjattu henkilötodistelu puoltavat sitä, että lakiosan täydennyskanteen perusteiden selvittely on sopimusta laadittaessa ollut kesken.

13. Sopimuksella on kuitenkin se vaikutus, että C ei ole velvollinen täyttämään B:n lakiosasta enempää kuin jos B olisi ensin vaatinut täyttä lakiosaansa jäämistövaroista siinä sopimusjaossa, joka toimitettiin 22.8.2006.

14. A:n jäämistö on ollut perinnönjako- ja testamentin täytäntöönpanosopimuksen mukaan 41 973,32 euroa. B on vaatinut lakiosansa määrän vahvistamista 55 672,81 euroksi, josta hänen mukaansa saadaan vähentää hänen vuonna 1982 kiinteistökaupan yhteydessä saamansa 16 818,79 euroa. Näin ollen hänen koko lakiosavaateensa määrä on ollut 38 854,02 euroa, johon sisältyy myös hänen sopimuksella sittemmin saamansa 10 493,33 euroa.

15. Sopimuksessa oli osallisena toinen lakiosaperillinen C, joka oli B:n mukaan saanut perittävältä suosiolahjan. Kun perintökaaren 7 luvun 7 §:n mukaan suosiolahja olisi tullut vähentää C:n omasta lakiosasta, hänen oikeutensa lakiosaan olisi B:n vaatiessa väistynyt B:n lakiosan tieltä. Kun B oli tehnyt asianmukaisen lakiosailmoituksen testamentin saajille, testamentti oli tehoton B:tä kohtaan sikäli kuin se esti häntä saamasta lakiosaansa.

16. Koska siis C:n oikeus lakiosaan ja testamentin saajien testamenttiin perustuva oikeus olisivat väistyneet B:n lakiosan tieltä, B:n lakiosavaade 38 854,02 euroa olisi voitu täyttää kokonaan A:n 41 973,32 euron suuruisesta jaettavasta jäämistöstä. Tämän takia B:llä ei ole oikeutta vaatia kanteella lakiosan täydennystä C:ltä ja kanne hylätään.

Tuomiolauselma


Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos (eri mieltä), Pertti Välimäki, Pasi Aarnio, Timo Esko ja Soile Poutiainen. Esittelijä Kirsti Uusitalo.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Raulos: Katson, ettei ole esitetty syytä muuttaa hovioikeuden tuomiota, jonka jätän siis pysyväksi.

Helsinki lakimies Oikeuden puolustaja helsinkilakimies.fi