Elatussopimus 

lakimies

Lapsen elatus Elatusavun muuttaminen Elatusavun palauttaminen Lapsen etu


KKO:2016:74


Alennettuaan käräjäoikeuden tuomitsemia elatusapuja määrällisesti hovioikeudella ei erityisesti lapsen etu ja toimeentulo huomioon ottaen ollut perustetta määrätä äitiä lapsen edustajana palauttamaan isälle sitä määrää, jonka tämä oli käräjäoikeuden ratkaisun perusteella mahdollisesti suorittanut liikaa.

Kysymys myös isän velvollisuudesta suorittaa elatusapua vanhempien sopiman elatussopimuksen mukaisesti elatusavun muuttamista koskevan hakemuksen vireille tuloa aikaisemmasta ajankohdasta lukien.

ElatusL 7 § 3 mom
ElatusL 11 §
ElatusL 12 § 1 mom


Alempien oikeuksien ratkaisut


Vantaan käräjäoikeuden päätös 6.6.2014, muutoksenhaku Helsingin hovioikeudessa ja hovioikeuden päätös 17.3.2015 kuvataan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat ratkaisseet käräjäoikeudessa käräjätuomari Sinikka Kannisto ja hovioikeudessa hovioikeuden jäsenet Jukka Heikkilä, Teemu Paasikoski ja Tarja Raiskinen (eri mieltä).

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa


C:lle edustajanaan huoltajansa B myönnettiin valituslupa.

Valituksessaan C vaati hovioikeuden päätöksen kumoamista siltä osin kuin hovioikeus oli määrännyt B:n palauttamaan elatusapuja A:lle ja käräjäoikeuden päätöksen pysyttämistä voimassa ennen hovioikeuden päätöksen antamista.

A vastasi valitukseen.

Välitoimi


Ennen asian ratkaisemista Korkein oikeus kehotti muutoksenhakijaa selventämään valituksessa käytettyä ilmaisua. Muutoksenhakija toimitti lausuman. A, jolle varattiin tilaisuus antaa lausuma muutoksenhakijan lausuman johdosta, ei antanut lausumaa.

Korkeimman oikeuden ratkaisu


Perustelut


Asian tausta ja alempien oikeuksien ratkaisut

1. B alaikäisen lapsensa C:n puolesta ja A olivat 18.1.2013 allekirjoittaneet elatussopimuksen, jonka mukaan A oli velvollinen suorittamaan heidän yhteiselle lapselleen C:lle elatusapua 151,85 euroa kuukaudessa ajalla 1.1.2013 - 31.1.2019 siten, että isä kuittaa elatusavun maksamalla vanhempien yhteistä lainaa. Lastenvalvoja oli vahvistanut sopimuksen. Vahvistettu sopimus oli sisällöltään pääosin vastannut A:n ja B:n 6.1.2013 allekirjoittamaa, velkakirjaksi / elatusmaksusopimukseksi nimettyä sopimusta.

2. C on äitinsä edustamana käräjäoikeudessa 28.11.2013 vireille tulleella hakemuksella muun ohella vaatinut, että käräjäoikeus muuttaisi 18.1.2013 laadittua elatussopimusta ja korottaisi sovittua kuukausittaista elatusapua asteittain ensin 294,06 euroon ja sitten 336,50 euroon. Lisäksi hän on vaatinut, että vanhempien 6.1.2013 allekirjoittama sopimus tulevasta elatusavusta julistetaan mitättömäksi. Isä on kiistänyt lapsen vaatimuksen 170 euroa ylittäviltä osin. Hän ei ollut kuitenkaan kiistänyt sitä, että kysymys oli aikaisemmin sopimuksella vahvistetun elatusavun muuttamista koskevasta asiasta.

3. Käräjäoikeus on elatusavun osalta hyväksynyt lapsen puolesta esitetyt vaatimukset ja velvoittanut isän suorittamaan lapselle elatusapua vaatimuksessa esitettyine määrineen ja ajankohtineen. Lisäksi käräjäoikeus on julistanut lapsen elatuksesta annetun lain 7 §:n 3 momentin nojalla mitättömäksi 6.1.2013 laaditun sopimuksen lapsen tulevasta elatusavusta.

4. Isä on valittanut käräjäoikeuden päätöksestä hovioikeuteen ja vaatinut muun ohella, että elatusapu alennetaan 18.1.2013 vahvistetun elatussopimuksen mukaiseksi. Lapsi äitinsä edustamana on vaatinut valituksen hylkäämistä.

5. Hovioikeus on katsonut käräjäoikeuden tavoin, että 6.1.2013 allekirjoitettu sopimus, jossa lapsen puolesta oli luovuttu oikeudesta saada elatusapua vastaisuudessa, oli mitätön. Tämän lisäksi hovioikeus on katsonut, että vanhempien 18.1.2013 allekirjoittama ja lastenvalvojan vahvistama elatussopimus oli mitätön. Elatusavun alkamisajankohtaa arvioidessaan hovioikeus on soveltanut lapsen elatuksesta annetun lain 10 §:ä, joka koskee uuden elatusavun vahvistamista. Lapsen puolesta ei ollut esitetty lainkohdassa tarkoitettuja erityisen painavia syitä elatusavun tuomitsemiseen hakemuksen vireille tuloa aikaisemmasta ajankohdasta lukien, joten hovioikeus on vapauttanut isän elatusvelvollisuudesta ajalta 1.1. - 30.11.2013. Lisäksi hovioikeus on alentanut käräjäoikeuden tuomitseman kuukausittaisen elatusavun 170 euroksi ajalla 1.12.2013 - 31.7.2014 sekä 180 euroksi 1.8.2014 lukien. Edelleen hovioikeus on määrännyt, että äidin oli lapsen edustajana palautettava isän maksettavaksi määrätyn elatusavun ylittävä määrä, jonka isä oli käräjäoikeuden päätöksen perusteella mahdollisesti jo suorittanut.

Vaatimukset ja kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

6. Lapsi äitinsä edustamana on Korkeimmassa oikeudessa vaatinut hovioikeuden päätöksen kumoamista siltä osin kuin hovioikeus on määrännyt äidin palauttamaan isälle elatusapuja sekä käräjäoikeuden päätöksen pysyttämistä voimassa ennen hovioikeuden päätöksen antamista.

7. Elatusapulain 7 §:n 3 momentin mukaan sopimus, jossa lapsen puolesta on luovuttu oikeudesta saada elatusapua vastaisuudessa, on mitätön.

8. Korkein oikeus toteaa, että käräjäoikeus on elatusapulain 7 §:n 3 momentin nojalla julistanut äidin ja isän välisen sopimuksen elatusavusta mitättömäksi siltä osin kuin siinä oli kysymys lapsen tulevasta elatusavusta. Hovioikeus on katsonut sopimuksen mitättömäksi käräjäoikeuden tavoin. Asianosaiset eivät ole hakeneet hovioikeuden ratkaisuun tältä osin muutosta Korkeimmassa oikeudessa. Siten kysymys sopimuksen mitättömyydestä siltä osin kuin lapsen vanhemmat ovat sopineet yhteisen lainansa maksamisesta ei ole Korkeimman oikeuden tutkittavana.

9. Korkeimmassa oikeudessa on lapsen valituksen johdosta tutkittavana se, onko hovioikeus voinut muuttaa käräjäoikeuden päätöstä elatusavusta eli vapauttaa isän elatusvelvollisuudesta hakemuksen vireille tuloa aikaisemmasta ajankohdasta lukien eli ajalta 1.1. - 30.11.2013 sekä alentaa käräjäoikeuden tuomitsemaa elatusavun määrää hovioikeuden päätöksen antamispäivään eli 17.3.2015 asti. Mikäli vastaukset näihin kysymyksiin ovat myöntäviä, Korkeimmassa oikeudessa on vielä kysymys käräjäoikeuden päätöksen perusteella liikaa mahdollisesti maksetun elatusavun palauttamisesta.

Elatusvastuu ajalla 1.1. - 30.11.2013

10. Elatusapulain 7 §:n 3 momentin esitöistä lainkohtaa koskevasta hallituksen esityksestä (90/1974 vp s. 51) ilmenee, että mainittu säännös on otettu lakiin lapsen edun suojaamiseksi.

11. Elatusapuasiassa tuomioistuin on sidottu asianosaisten vaatimuksiin siten, että elatusapua ei voida vahvistaa vaadittua suuremmaksi eikä myönnettyä pienemmäksi. Tuomioistuimella on kuitenkin velvollisuus lapsen etua silmällä pitäen valvoa ratkaisun kohtuullisuutta (ks. esim. KKO 2003:104 ja 105).

12. Korkein oikeus toteaa olevan pääsääntöisesti selvää, että lapsen etu on saada elatusapua siltä vanhemmalta, jonka luona hän ei asu. Nyt ratkaistavana olevassa asiassa vanhemmat olivat sopineet isän suorittavan lapselle elatusapua 151,85 euroa kuukaudessa 1.1.2013 lukien. Lapsi oli sittemmin käräjäoikeudessa pyytänyt vanhempien tekemän sopimuksen tulevasta elatusavusta julistamista mitättömäksi elatusapulain 7 §:n nojalla. Muilta osin lapsi tai isä eivät olleet vaatineet sopimuksen julistamista mitättömäksi. Elatussopimusta 18.1.2013 ei sen vuoksi ole ollut perustetta julistaa mitättömäksi siltä osin kuin siinä on vahvistettu isän elatusvelvollisuus ja elatusavun määrä. Asiassa on näin ollen ollut kysymys tämän sopimuksella vahvistetun elatusavun muuttamisesta.

13. Johtopäätöksenään Korkein oikeus toteaa, että hovioikeudella ei ole, vastoin vanhempien asiasta sopimaa, ollut perustetta vapauttaa isää elatusvelvollisuudesta ajalla 1.1. - 30.11.2013. Käräjäoikeudessa isä oli sanotulla ajalla myöntänyt lapsen muutosvaatimuksen oikeaksi 170 euron osalta. Asiassa ei ole ilmennyt, että isä olisi hovioikeudessa esittänyt perustellun syyn tämän myöntämisen peruuttamiselle. Hovioikeuden olisi sen vuoksi tullut muuttaa elatussopimusta ja velvoittaa isä suorittamaan lapselle elatusapua käräjäoikeudessa myöntämänsä määrä ajalla 1.1 - 30.11.2013.

Elatusavun määrä 1.12.2013 lukien

14. Hovioikeus on elatusavun määrää arvioidessaan punninnut lapsen elatuksen tarvetta ja vanhempien elatuskykyä sekä päätynyt harkinnassaan siihen, että kohtuullinen kuukausittainen elatusavun määrä oli isän käräjäoikeudessa myöntämä 170 euroa ajalla 1.12.2013 - 31.7.2014 ja sen jälkeen 180 euroa.

15. C ei ole Korkeimmassa oikeudessa tuonut esiin sellaisia seikkoja, joiden perusteella hovioikeuden ratkaisun lopputulosta siltä osin kuin kysymys on elatusavun määrästä 1.12.2013 lukien, olisi syytä muuttaa. Hovioikeuden päätöstä elatusavun määrästä ei sen vuoksi muuteta.

Elatusavun palauttaminen

16. Hovioikeus on viran puolesta määrännyt, että äidin on lapsen edustajana palautettava isän maksettavaksi määrätyn elatusavun ylittävä määrä, jonka isä on käräjäoikeuden päätöksen perusteella mahdollisesti jo suorittanut. Hovioikeuden ratkaisussa ei ole yksilöity sitä, mihin ajankohtaan palauttamisvelvollisuus kohdistuu. Hovioikeus on perustellut ratkaisuaan isän vähävaraisuudella, elatusavun alentamisella sekä sillä, että isän elatusvelvollisuus oli määrätty alkamaan vasta 1.12.2013 lukien.

17. Kun tuomioistuin määrää elatusapulain 12 §:n 1 momentin mukaan, että sopimuksella tai tuomiolla aikaisemmin vahvistettu velvollisuus suorittaa elatusapua on lakkaava tai että elatusavun määrää on alennettava, tuomioistuimen on samalla harkittava, onko kanteen vireille panon jälkeen suoritetut elatusavut tai osa niistä palautettava. Toisin kuin pykälän 2 momentissa, sen 1 momentissa ei ole säädetty siitä, kenet tuomioistuimen tulee määrätä palauttamisvelvolliseksi.

18. Elatusapulakia koskevassa hallituksen esityksessä (90/1974 vp s. 56) on todettu, että palauttamisvelvollisuus voidaan asettaa vain sellaisissa tapauksissa, jolloin palauttamista on pidettävä kohtuullisena esimerkiksi elatusvelvollisen vähävaraisuuden tai muiden erityisten syiden johdosta eikä palauttamisvelvollisuus vaaranna lapsen toimeentuloa.

19. Oikeuskäytännössä (KKO 2010:38, kohta 20) on lausuttu, että harkittaessa elatusmaksujen palauttamista on erityisesti otettava huomioon lapsen olosuhteet ja lapsen etu. Mainitussa tapauksessa Korkein oikeus katsoi, että koska maksetut elatusavut oli jo käytetty lapsen elatukseen ja elatusvelvollisen elatuskykyä oli pidettävä hyvänä, alempien oikeuksien ratkaisujen nojalla suoritettujen elatusapujen palauttamiseen ei ollut perusteita.

20. Korkein oikeus toteaa asiassa selvitetyksi, että äidin taloudellinen tilanne on heikko, eikä hänellä ole käytännössä lainkaan elatuskykyä. Tämä seikka antaa perustellun aiheen olettaa, että äiti on käyttänyt jo maksetut elatusavut lapsen elatukseen. Elatusapujen palauttaminen saattaa siksi vakavasti vaarantaa lapsen toimeentulon ja olla lapsen edun vastainen. Palauttamisvelvollisuuden poistamista ei sen sijaan voida pitää isän kannalta kohtuuttomana. Vaikka isänkin taloudellinen tilanne on epävakaa, hänellä on kuitenkin todettu elatuskykyä noin 900 euroa kuukaudessa. Hänen elatuskykynsä riittää siten kattamaan myös käräjäoikeuden tuomitseman korkeamman elatusavun.

21. Johtopäätöksenään Korkein oikeus toteaa, että kun otetaan huomioon vanhempien elatuskyky, isän elatusvastuu 1.1.2013 lukien sekä se, että maksetut elatusavut on jo todennäköisesti käytetty lapsen elatukseen, hovioikeuden määräämää palauttamisvelvollisuutta voidaan pitää lapsen edun vastaisena. Äiti lapsen edustajana on siten vapautettava sanotusta velvollisuudesta.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöstä muutetaan seuraavasti.

A:n ja B:n 18.1.2013 allekirjoittamaa elatussopimusta muutetaan siten, että A velvoitetaan suorittamaan C:lle elatusapua 170 euroa kuukaudessa ajalla 1.1.2013 - 31.7.2014 ja 180 euroa kuukaudessa 1.8.2014 lukien.

B C:n edustajana vapautetaan velvollisuudesta palauttaa A:lle maksettavaksi määrätyn elatusavun ylittävä määrä, jonka A on käräjäoikeuden päätöksen perusteella mahdollisesti jo suorittanut.

Muilta osin hovioikeuden päätöstä ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Timo Esko sekä oikeusneuvokset Juha Häyhä, Soile Poutiainen, Tuula Pynnä ja Päivi Hirvelä. Esittelijä Tiina Väisänen.

Helsinki lakimies Oikeuden puolustaja helsinkilakimies.fi