Lomautusilmoitus

Työsopimus Lomautusilmoitus


KKO:2001:19


Kun lomautuksen alkamisajankohta oli ilmoitettu kahden kuukauden tarkkuudella sitomalla se kenkätehtaan olemassa olevan tilauskannan valmistumiseen, ilmoitusta ei pidetty työsopimuslain 30 b §:n vaatimukset täyttävänä laillisena lomautusilmoituksena. (Ään.)

TSL 30 b § 2 mom

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA


Kanne Rauman käräjäoikeudessa


Kemianliitto ry kertoi Satakenkä Oy:tä vastaan ajamassaan kanteessa, että yhtiö oli ilmoittanut 20.11.1995 ja 11.- 29.12.1995 alkaneista lomautuksista panemalla työpaikan ilmoitustaululle 13.10.1995 seuraavansisältöisen asiakirjan: "Lomautusilmoitus. Talven -95 jalkineiden tilauskannan tultua tehdyksi joudumme, aikaisempien vuosien tapaan, lomauttamaan koko henkilökuntamme toistaiseksi. Lomautukset alkavat leikkuu ja neulomo-osastoilla marraskuun-joulukuun -95 aikana ja pohjaamo-osastolla joulukuun -95 - tammikuun -96 aikana." Lomautusilmoitusta ei ollut annettu tiedoksi kullekin työntekijälle henkilökohtaisesti eikä siitä ollut ilmennyt lomautuksen alkamisaika eikä lomautuksen arvioitu kesto. Sen vuoksi lomautusilmoitus ei ollut täyttänyt varsinaiselle lomautusilmoitukselle asetettuja vaatimuksia, vaan se oli ainoastaan työsopimuslain 30a §:ssä tarkoitettu lomautuksen ennakkoilmoitus. Näin ollen lomautusilmoitus ei ollut saanut aikaan sitä, että sen jälkeistä palkanmaksua olisi voitu pitää irtisanomisajan palkan maksuun rinnastuvana. Yhtiö oli antanut varsinaiset sanotun lain 30b §:n 2 momentin mukaiset lomautusilmoitukset vasta 29.12.1995.

Tämän vuoksi yhdistys vaati, että yhtiö velvoitetaan suorittamaan lomautuksen kestäessä irtisanottujen 13 työntekijän sille siirtämät palkkasaatavat yhteensä 202 765,51 markkaa korkoineen. Kyseinen määrä muodostui irtisanomisajan palkoista, odotusajan palkoista ja vuosilomakorvauksista.

Yhtiön vastaus

Yhtiö kiisti kanteen perusteeltaan. Yhtiön mukaan sen ilmoitustaululle 13.10.1995 panema ilmoitus oli vastannut työsopimuslain 30b §:n 2 momentissa tarkoitettua lomautusilmoitusta, vaikka siitä olikin puuttunut ilmoitus lomautuksen arvioidusta kestosta.

Rauman käräjäoikeuden tuomio 26.10.1998


Käräjäoikeus lausui, että työsopimuslain 30b §:n 2 momentissa ei ollut yksiselitteisesti määritelty niitä vaatimuksia, jotka lomautusilmoituksen tuli täyttää, jotta siinä olisi lomautuksen syyn ohella riittävällä tarkkuudella ilmoitettu lomautuksen alkamisaika ja toistaiseksi tapahtuvan lomauttamisen arvioitu kesto.

Lomautuksen alkamisaikaa koskevan lain sanonnan osalta käräjäoikeus katsoi, että lomautuksen alkamisaika voitiin ilmoittaa myös suhteellisesti eli sitomalla se työtuomioistuimen tuomiosta nro 68/3.9.1992 ilmenevän periaatteen mukaisesti tietyn työn valmistumiseen. Lomautusilmoituksessa ollut lausuma "talven -95 tilauskannan tultua tehdyksi" sekä sitä täydentävät, lomautusten alkamista leikkuu- ja neulomo-osastoilla marras-joulukuun -95 aikana ja pohjaamo-osastolla (=pinkomo/pohjaamo-osastolla) joulukuun -95 - tammikuun -95 aikana koskevat lausumat ilmaisivat sinänsä selvästi, että lomautuksen oli määrä alkaa heti kun talven -95 tilauskantaan sisältyneet ennakkotilaukset oli saatu tehdyksi. Jutussa kuultujen todistajien lausumista ilmeni, että yhtiön tuotanto oli tapahtunut vain ennakkotilausten perusteella. Tuotantoa ei ollut tehty lainkaan varastoon. Kukin asianomainen työntekijä oli kohtuullisella tarkkuudella voinut joko omintakeisesti arvioiden tai työnjohtajaltaan kysyen saada tiedon siitä, minä ajankohtana ‘talven -95 tilauskanta’ tuli tehdyksi, varsinkin kun kyseisellä työskentelypaikalla oli ollut jo töiden alkaessa toukokuussa -95 yleisesti tiedossa, että tilauskantaan kuuluvan parimäärän valmistaminen kesti enintään vuoden loppuun. Tämän vuoksi käräjäoikeus katsoi, että lomautuksen alkamisaika oli ollut 13.10.1995 päivätyssä lomautusilmoituksessa riittävällä tarkkuudella ilmoitettu.

Mitä tuli siihen, ettei lomautusilmoituksessa ollut mainittu toistaiseksi tarkoitetun lomauttamisen arvioitua kestoa, käräjäoikeus katsoi, että jo sanan "arvioitu" esiintyminen työsopimuslain 30b §:n 2 momentissa osoitti, ettei merkitystä ollut sillä, osuiko kyseinen kestoarvio oikeaan. Tämän vuoksi käräjäoikeus katsoi, ettei mainitulla puutteella ollut lomautuksen pätevyyden kannalta merkitystä.

Käräjäoikeus katsoi näytetyksi, että lomautusilmoituksen sisältö oli jo sen antamispäivänä 13.10.1995 työnantajan toimenpiteiden johdosta tullut jokaisen työntekijän tietoon yhtä tehokkaasti kuin jos lomautusilmoitus olisi annettu kullekin työntekijälle henkilökohtaisesti. Näin ollen kyseinen lomautusilmoitus oli annettu tiedoksi siten, että sen voitiin katsoa tulleen annetuksi kullekin asianomaiselle työntekijälle henkilökohtaisesti. Käräjäoikeus piti lisäksi uskottavana yhtiön ilmoitusta, jonka mukaan kirjalliset lomautusilmoitukset oli 29.12.1995 annettu asianomaisille työntekijöille siitä syystä, että työntekijät olivat tarvinneet ne työvoimaviranomaisia varten ja olivat pyynnöstään olleet oikeutettuja ne saamaan.

Tämän vuoksi käräjäoikeus hylkäsi kanteen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Veikko Eskola.

Turun hovioikeuden tuomio 26.5.1999


Yhdistys valitti hovioikeuteen ja toisti kanteensa.

Hovioikeus lausui, että työsopimuslain 30b §:n 2 momentin mukaan ilmoitus lomautuksesta annetaan työntekijälle henkilökohtaisesti, ellei työnantajan ja luottamusmiehen kesken toisin sovita, ja ilmoituksessa tulee mainita lomautuksen syy, sen alkamisaika ja määräaikaisen lomautuksen kesto sekä toistaiseksi tapahtuvan lomautuksen osalta sen arvioitu kesto. Tässä tapauksessa yhtiö oli ilmoittanut 20.11.1995 ja 11.- 29.12.1995 alkaneista lomautuksista panemalla 13.10.1995 työpaikan ilmoitustaululle kanteessa selostetun lomautusilmoituksen.

Yhdistys on katsonut, että sanottu ilmoitus ei täyttänyt lomautusilmoitukselle asetettuja vaatimuksia eikä sitä voitu pitää työsopimuslaissa tarkoitettuna lomautusilmoituksena, koska sitä ei ollut annettu henkilökohtaisesti kullekin työntekijälle eikä siitä ollut ilmennyt lomautuksen alkamisaika ja arvioitu kesto.

Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden perustelut siltä osin kuin käräjäoikeus oli katsonut, että lomautuksen pätevyyden kannalta ei ollut merkitystä sillä, että lomautusilmoituksessa ei ollut ollut mainintaa lomautuksen arvioidusta kestosta.

Hovioikeus totesi käräjäoikeuden lausuneen, että lomautuksen alkamisaika voitiin työtuomioistuimen 3.9.1992 antamasta tuomiosta nro 68 ilmenevän periaatteen mukaisesti ilmoittaa myös suhteellisesti sitomalla se tietyn työn valmistumiseen. Hovioikeus katsoi, että työtuomioistuimen tuomiosta ei voitu tässä asiassa vetää mainittua johtopäätöstä, koska työtuomioistuimen käsittelemässä tapauksessa sovelletun työehtosopimuksen määräysten mukaan voitiin lomautuksen alkamisaika määrätä lomautusilmoitusaikaa noudattaen sitomalla se tietyn työn tai työkauden loppumiseen taikka muuten työn valmiusasteen avulla rajattavaan seikkaan. Tähän tapaukseen sovellettavassa työehtosopimuksessa ei ollut mainitunlaista määräystä. Asiassa oli selvitetty, että lomautusten alkaminen oli riippunut siitä, milloin talven 1995 jalkineiden tilauskanta oli tehty valmiiksi. Siten lomautusten alkamisaikaa ei ollut ollut mahdollista ilmoittaa kunkin työntekijän osalta täsmällisesti päivän tarkkuudella. Mainitussa lomautusilmoituksessa lomautuksen alkamisaika oli ilmoitettu kahden kuukauden tarkkuudella. Tämä oli ilmeisesti johtunut siitä, että lomautusilmoitus oli annettu jo kaksi kuukautta ennen lomautusten alkamista. Mikäli lomautusilmoitukset olisi kunkin työntekijän osalta annettu työsopimuslain 30 §:n mukaisesti 14 päivän ilmoitusaikaa noudattaen, olisi lomautusten alkamisaika voitu ilmoittaa täsmällisemmin. Hovioikeus katsoi, että lomautusten alkamisaika oli 13.10.1995 ilmoitettu niin epämääräisesti, ettei tuo ilmoitus riittänyt työsopimuslain 30b §:ssä tarkoitetuksi lomautusilmoitukseksi.

Lomautuksia koskeva ilmoitus oli 13.10.1995 laitettu työpaikan ilmoitustaululle antamatta sitä kullekin työntekijälle henkilökohtaisesti. Vaikka jokainen työntekijä olikin asiassa esitetyn selvityksen mukaan saanut jo samana päivänä tiedon tuosta ilmoituksesta, niin hovioikeus katsoi, että tältäkään osin 13.10.1995 annettu ilmoitus lomautuksista ei riittänyt työsopimuslain 30b §:ssä tarkoitetuksi lomautusilmoitukseksi, kun sitä ei ollut laissa määrätyin tavoin annettu kullekin työntekijälle henkilökohtaisesti.

Näin ollen yhtiön työntekijät eivät olleet, kun he eivät olleet ennen lomautusten alkua saaneet työsopimuslain 30b §:n määräykset täyttävää lomautusilmoitusta, ennen lomauttamisen voimaan tuloa saaneet hyväkseen työsopimuksen lakkaamista koskevaa irtisanomisaikaa. Kun työsopimukset oli sitten ennen lomauttamisen päättymistä irtisanottu 18.1.1997, yhtiön oli työsopimuslain 42 §:n 2 momentin mukaan korvattava työntekijöille irtisanomisajan palkan menettämisestä näin aiheutunut vahinko. Kun irtisanomisajan palkkojen maksaminen oli viivästynyt työsuhteen päättyessä, yhtiö oli velvollinen suorittamaan myös odotusajan palkat.

Yhtiö oli määrältään myöntänyt vaaditut irtisanomisajan palkat lomakorvauksineen ja odotusajan palkat.

Edellä olevan perusteella hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion ja velvoitti yhtiön suorittamaan yhdistykselle

korvaukseksi irtisanomisajan palkan menetyksestä yhteensä 202 765,51 markkaa korkoineen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Pertti Liesivuori, Päivi Hirsikangas ja Riitta Jousi. Esittelijä Kaarlo Mikkola (mietintö).

Esittelijä Mikkola lausui ratkaisuehdotuksenaan, ettei ollut aihetta käräjäoikeuden tuomion muuttamiseen.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA


Yhtiölle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan yhtiö vaati hovioikeuden tuomion kumoamista ja kanteen hylkäämistä.

Yhdistys vastasi valitukseen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU


Perustelut


Kemianliitto ry on kanteensa perusteiksi vedonnut siihen, ettei hovioikeuden tuomiossa selostettua lomautusilmoitusta voitu pitää työsopimuslain 30b §:n vaatimukset täyttävänä laillisena lomautusilmoituksena kolmesta eri syystä. Sitä ei ensinnäkään ollut annettu tiedoksi työntekijöille henkilökohtaisesti. Toiseksi ilmoituksessa ei ollut mainittu lomautuksen alkamisaikaa. Kolmanneksi siitä ei ollut ilmennyt lomautuksen arvioitu kesto.

Käräjäoikeuden tuomiossa mainituilla perusteilla toistaiseksi tapahtuvan lomautuksen arvioidun keston ilmoittamatta jättämisellä ei ole merkitystä lomautuksen pätevyyden kannalta.

Työsopimuslain 30 b §:n 2 momentin mukaan lomautusilmoitus on annettava työntekijälle henkilökohtaisesti, jollei työnantajan ja luottamusmiehen kesken ole toisin sovittu. Viimeksi mainitusta tilanteesta ei nyt ole kysymys. Vaatimus, jonka mukaan tiedoksiannon on oltava henkilökohtainen, tarkoittaa sen turvaamista, että jokainen lomautettava saa asiasta omakohtaisesti oikeat ja riittävät tiedot. Ilmoitus lomautuksesta on vapaamuotoinen. Kysymys tiedoksiannon pätevyydestä on ratkaistava säännöksen tarkoituksen pohjalta. Lomautusilmoitus on 13.10.1995 kiinnitetty Satakenkä Oy:n työtilojen ilmoitustaululle. Ilmoituksen sisältö on tämän jälkeen joko työnantajan lisätoimenpitein tai työntekijöiden oma-aloitteisen tutustumisen johdosta jo samana päivänä tullut yhtiön kaikkien työntekijöiden tietoon. Kun ilmoituksessa on todettu lomautuksen koskevan koko henkilökuntaa, kukin työntekijä on saanut tietää lomautuksen koskevan häntä. Sen vuoksi Korkein oikeus katsoo, että lomautusilmoitus on tiedoksiannettu lomautettaville lain edellyttämin tavoin henkilökohtaisesti.

Lomautuksen alkamisajankohta on ilmoitettu sitomalla se tiettyyn työvaiheeseen eli talven 1995 jalkineiden tilauskannan valmistumiseen. Puheena olevan ilmoituksen mukaan lomautukset alkoivat "leikkuu ja neulomo-osastoilla marraskuun-joulukuun -95 aikana ja pohjaamo-osastolla joulukuun -95 - tammikuun -96 aikana". Siten lomautusten alkamisaika on ilmoitettu kahden kuukauden tarkkuudella. Korkein oikeus katsoo, että lomautusten alkamisaika on mainittu niin epätäsmällisesti, ettei tuota ilmoitusta voida pitää työsopimuslain 30b §:n vaatimukset täyttävänä laillisena lomautusilmoituksena.

Näillä ja muutoin hovioikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla, Korkein oikeus on ratkaissut asian tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla.

Tuomiolauselma


Hovioikeuden tuomion lopputulos jää pysyväksi.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Olavi Heinonen, oikeusneuvokset Per Lindholm, Riitta Suhonen, Kari Raulos (eri mieltä) ja Gustaf Möller. Esittelijä Sari Ruokojärvi.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Raulos: Kemianliitto ry on lausunut kanneperusteinaan, ettei hovioikeuden tuomiossa selostettua lomautusilmoitusta voitu pitää työsopimuslain 30b §:n vaatimukset täyttävänä laillisena lomautusilmoituksena kolmesta eri syystä. Sitä ei ensinnäkään ollut annettu tiedoksi työntekijöille henkilökohtaisesti. Toiseksi ilmoituksessa ei ollut mainittu lomautuksen alkamisaikaa. Kolmanneksi siitä ei ollut ilmennyt lomautuksen arvioitu kesto.

Työsopimuslain 30b §:n 2 momentin mukaan lomautusilmoitus on annettava työntekijöille henkilökohtaisesti, ellei työnantajan ja luottamusmiehen kesken ole toisin sovittu. Viimeksi mainitusta tilanteesta ei nyt ole kysymys. Vaatimus, jonka mukaan tiedoksiannon on oltava henkilökohtainen, tarkoittaa vain sen turvaamista, että jokainen lomautettava saa asiasta omakohtaisesti oikeat ja riittävät tiedot. Ilmoitus lomautuksesta on vapaamuotoinen. Kysymys tiedoksiannon pätevyydestä on ratkaistava säännöksen tarkoituksen pohjalta. Lomautusilmoitus on 13.10.1995 kiinnitetty Satakenkä Oy:n työtilojen ilmoitustaululle. Asiassa esitetyn selvityksen mukaan ilmoituksen sisältö on tämän jälkeen joko työnantajan lisätoimenpitein tai työntekijöiden oma-aloitteisen tutustumisen johdosta jo samana päivänä tullut yhtiön kaikkien työntekijöiden tietoon. Sen vuoksi ja kun ilmoituksessa on todettu lomautuksen koskevan koko henkilökuntaa katson, että lomautusilmoitus on tiedoksiannettu lomautettaville lain edellyttämin tavoin henkilökohtaisesti.

Lomautuksen alkamisajankohta on ilmoitettu sitomalla se tiettyyn työvaiheeseen eli tässä tapauksessa olemassaolevan tilauskannan valmistumiseen. Tällaisen sinänsä täsmällisen ajankohdan ilmoittamiseen on jouduttu turvautumaan sen vuoksi, ettei kyseinen ajankohta ole ollut ennakolta kalenteripäivän tarkkuudella todettavissa, vaan se on tuotantoprosessin laadun vuoksi ollut pakko arvioida siihen tapaan kuin kysymyksessä olevassa ilmoituksessa on tehty. Pidän lomauttamisen alkamisajankohdan sitomista tietyn työn valmistumiseen tai tiettyyn työvaiheeseen lähtökohtaisesti lain mukaisena. Koska lomautuksen alkamisajankohta on ilmoitettu niin tarkasti kuin kysymyksessä olevassa tilanteessa ilmeisesti on ollut mahdollista, koska työntekijät ovat voineet tehdä ilmoitetun ajankohdan lähestymisestä omakohtaiset havaintonsa ja koskei lomautuksen alkamisajankohdan ilmoittamistavasta ole osoitettu aiheutuneen työntekijöille vahinkoa tai sanottavaa haittaa, pidän myös lomautuksen alkamisajankohdan määrittämistapaa tässä tapauksessa hyväksyttävänä.

Hyväksyn käräjäoikeuden arvion, jonka mukaan toistaiseksi tapahtuvan lomautuksen arvioidun keston ilmoittamatta jättämisellä ei ole merkitystä lomautuksen pätevyyden kannalta.

Lausumillani perusteilla ja kun kysymyksessä olevien työntekijöiden lomauttaminen on tullut voimaan vasta heidän saatuaan hyväkseen laillisen irtisanomisajan, harkitsen oikeaksi kumota hovioikeuden tuomion, hylätä kanteen ja jättää asian käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen varaan.